Turkulaiset hakevat mallia Tampereelta, jossa kaupunkikehitys raitiotien varrella on ollut odotettua nopeampaa
Raitiovaunut kuljettivat ihmisiä Turussa vuodesta 1890 vuoteen 1972 saakka. Nyt maamme entisessä pääkaupungissa suunnitellaan raitiovaunuliikenteen palauttamista.
Värikkäät raitiovaunut, ja niiden kolina, ovat keskeinen osa monen eurooppalaisen kaupungin joukkoliikennettä ja laajemmin kaupunkikulttuuria. Raitiovaunut kuljettavat ihmisiä töihin, harrastuksiin ja ystävien luokse, mutta ne ovat myös osa kaupunkien ilmettä.
Turun raitiovaunuliikenne päättyi reilut 50 vuotta sitten, kun viimeiseksi jäänyt raitiovaunulinja 3 ajettiin viimeisen kerran lokakuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1972. Samoihin aikoihin raitiovaunuliikenne ajettiin alas monessa muussakin kaupungissa aina Sydneystä Kööpenhaminaan. Vallalla oli autoistumisen aikakausi, lisäksi Turussa oli vallalla samaan aikaan vanhojen rakennusten purkuvimma, ilmiö joka tunnetaan ”Turun tautina”.
Ennen sähköraitioteitä Turussa oli myös hevosraitiovaunuliikennettä, tosin vain kahden vuoden ajan 1890–1892. Sähköiset raitiovaunut ajelivat entisen Suomen pääkaupungin kaduilla 1908–1972 Turussa oli kolme pääraitiolinjaa, jotka ajoivat kantakaupungissa aina satamaan asti. Lisäksi raitioyhtiö ajoi monia nk. ylimääräisiä vuoroja. Raitiotieverkko rajoittui Turussa lähinnä kaupungin keskustan ruutukaava-alueelle, eikä sitä laajennettu 1950- sekä 1960-luvulla rakennettuihin lähiöihin. Tuolloin joukkoliikennettä pidettiin tilapäisenä ratkaisuna.
Mikko Laaksosen kirjoittaman ”Turun Raitiotiet” -kirjan mukaan 1960-luvulla Turun kaupungin kaupunki- ja liikennesuunnittelun lähtökohta oli, että jokaisella perheellä on auto, ja lähiöiden jalankulku- ja pyöräilyverkostot rakennettiin lähinnä lasten käyttöön.
Linja-autoliikenne käynnistyi Turussa vuonna 1923, mutta raitiotie pysyi tärkeimpänä joukkoliikennemuotona aina sotien jälkeiseen aikaan asti. Raitiovaunujen suosio alkoi laskea 1950-luvun lopulla, mikä johti talousongelmiin. Lakkautus oli seurausta haluttomuudesta satsata raitiotiehen, mutta myös bussireitistön kasvusta ja yksityisautoilun lisääntymisestä. Autoille haluttiin raivata tilaa raitiovaunujen kustannuksella.
– Päätöksenteko vietiin läpi huonon pohjatyön alustamana, ilman objektiivista ja perusteellista selvitystä koko joukkoliikenteen tulevaisuudesta. Itse päätöksen toimeenpanoa leimasivat samankaltaiset ongelmat, sillä missään vaiheessa ei tehty kokonaisvaltaisia selvityksiä lakkautuksen aikataulusta ja hoidettavista asioista, totesi puolestaan vuonna 2003 Hanna Sirkiä Turun yliopiston historian laitokselle tekemässään pro gradu -työssään.
Sirkiän mukaan raitiovaunuliikenteen lakkautuksen taustalla olivat yleiset teknistä kehitystä ihannoivat aatteet, joiden nousu oli alkanut maailmalla jo ennen toista maailmansotaa. Lisäksi Sirkiän pro gradun mukaan raitiovaunuliikenteen lakkautuspäätöksen taustalla oli jo 1950-luvulla alkanut kehitys, jossa raitiovaunuliikenteen kehittämistä jatkuvasti torpedoitiin.
12 kilometrin reitti
Turussa on vuosien ajan suunniteltu raitiovaunuliikenteen palauttamista kaupungin kaduille. Järjestelmän uudelleenrakentamista on pohdittu lakkauttamisesta lähtien, ja seudullisesta pikaraitiotiestä on puhuttu ainakin 1990-luvun alusta alkaen. Nyt raitiotien suunnittelussa ollaan jo pitkällä, yleissuunnitelma valmistui viime vuonna ja raitioliikenteen on tavoitteena käynnistyä Turussa 2030-luvun alkupuolella.
Raitiotien tarkempi toteutussuunnittelu alkoi viime keväänä, ja se kestää ensi vuoden loppuun saakka. Suunnittelun aikana tehdään katusuunnitelmia raitiotiekaduista sekä lasketaan rakentamisen kustannukset. Lisäksi tehdään arviointeja siitä, miten raitiotie vaikuttaisi muun muassa maankäyttöön ja väestökehitykseen.
Raitiovaunuliikennettä on suunniteltu reitille Turun satama-Varissuo. Reitin varrella, jonka pituus on 12 kilometriä, sijaitsee 20 raitiotiepysäkkiä. Raitiotien reitti kulkee satamasta Humalistonkatua Kauppatorille päätyen Varissuolla Kraatarinkadun kohdalle. Raitiotie yhdistää Turun kasvavat alueet ja merkittävät kaupunkikehityskohteet, kuten merellisen Turun, keskustan ja Tiedepuiston. Raitiotien varikkoa suunnitellaan Iso-Heikkilään Kiertotähdentien päähän. Yleissuunnitelman kustannusarvio raitiotien rakentamiselle on 344 miljoonaa euroa ja kalustolle 44 miljoonaa euroa. Valtio on liikennepoliittisessa selonteossaan luvannut 30 prosentin tuen Turun raitiotiehankkeelle.
Turun raitiotien allianssikilpailutuksen voitti viime keväänä ryhmittymä Auratikka. Allianssin tehtävänä on laatia Satama–Varissuo yleissuunnitelmaan pohjautuva raitiotien toteutussuunnitelma seuraavan puolentoista vuoden aikana. Ryhmittymässä ovat mukana NRC Group Finland Oy, GRK Suomi Oy, Ramboll Finland Oy ja Sweco Finland Oy.
– Allianssi laatii yleissuunnitelman pohjalta tarkemman toteutussuunnitelman sekä määrittelee mahdollista rakentamisvaihetta ohjaavan tavoitekustannuksen, joka sitoo kaikkia allianssiosapuolia, sanoo Turun Raitiotie Oy:n hallituksen puheenjohtaja, Turun omistajaohjausjohtaja Jarkko Virtanen.
Valittu ryhmittymä voi jatkaa edelleen rakentamisvaiheeseen, mikäli investointipäätös tehdään.
Toteutussuunnitelmien rinnalla laaditaan myös tarvittavat asemakaavamuutokset ja katusuunnitelmat. Tarkoituksena on saada uutta rakentamista rautiovaunureitin varteen. Mallia haetaan Tampereelta, jossa raitiovaunuliikenne alkoi vuonna 2021. Tampereella kaupunkikehitys raitiotien varrella on ollut odotettua nopeampaa.
Mikäli raitiotien tuoma lisäkasvu Turussa olisi 10 000–15 000 asukasta, voisi raitiotie alustavan laskelman perusteella olla kuntatalouden näkökulmasta kannattava vaihtoehto. Laskelmat tulevat tarkentumaan suunnittelun seuraavissa vaiheissa.