KE 8 2025 1 (Part 2 of 6)

Se liittyy suoraan asukkaiden hyvinvointiin, jonka tulisi olla asumista käsittelevän keskustelun ytimessä, Tervo sanoo. Erityisesti uudessa asuntotuotannos- sa tyypillinen ratkaisu yksiö avokeit- tiöllä on harvoin vastaus työikäisen yksinasujan asuintilatarpeeseen. Huo- mionarvoista on, että ahtauden koke- mus liittyy juuri tähän asuntotyyppiin. Tulosten perusteella Tervo esittää, että yksiö erilliskeittiöllä olisi syytä palaut- taa asuntotuotantoon. Mielestäni meidän tulisi ensin tut- kia asukasryhmien toiveita, ja tehdä vasta sen jälkeen päätöksiä asumisen tulevaisuudesta. Asumisen tulee olla kohtuuhintaista ja muutenkin saavu- tettavaa, mutta tämän ei kuitenkaan pitäisi tarkoittaa sitä, että asuntojen koko pienenee pisteeseen, jossa nii- den asuttavuus kärsii. Tervo peilaa tutkimustuloksia pää- kaupunkiseudun asuntotuotannon ny- kytilaan. Hän esittää, että sekä uusien asuntojen että peruskorjattavan asun- tokannan suunnitteluvaatimuksiin li- sätään monikäyttöisyys. Näin voidaan tuoda joustoa yksinasujien muuttuviin asuintilatarpeisiin ennakoimattomat muutokset mukaan lukien. Asuntotutkimuksen tulokset siir- tyvät meillä käytäntöön heikosti, kos- ka muutosten oletetaan aiheuttavan automaattisesti lisäkustannuksia va- kiintuneisiin tuotantomalleihin. Siksi olen suunnannut tutkimukseni pää- tössanat päättäjille, jotka voivat nos- taa asumisen laadullisia tavoitteita, toteaa Tervo. n Esimerkiksi Tanskassa vain 7,5 pro- senttia kaikista kerrostaloasunnoista on alle 50 neliömetrin kokoisia. Bri- tanniassa uudisrakennuksissa pienten asuntojen määrä on pysynyt pitkään 9–14 prosentissa. Suomessa uusi yksiö on keskikool- taan hieman alle 30 neliötä, kaksiot noin 45 neliöisiä. Markkinoille on myös rakennettu vain hieman yli 60 neliön kokoisia kolmioita. Huoneen määritel- mä on seitsemän neliötä. Kuitenkin ihmisten asumistoiveissa korostuu väljyys ja luonnonläheisyys. Miksi tyydymme asumaan ahtaasti? Miksi esimerkiksi Espooseen raken- netaan kaksioita, joissa tupakeittiö on sijoitettu eteiseen? Tai miksi on raken- nettu pieniä, alle 40 neliön kaksioita, joissa makuuhuoneeseen sijoitetun pa- risängyn eri puolille pitää kulkea kah- desta eri oviaukosta? Peruslähtökohta on selkeä. Suomes- sa muutamat isot kaupungit kasvavat, ja väestönkasvun vuoksi tarvitaan runsaasti uusia asuntoja. Samanaikaisesti rakenta- minen on varsin kallista. Tämän vuoksi kasvavissa kaupungeissa halutaan raken- taa asuntoja, joissa neliöt hyödynnetään tehokkaasti, selvittää tutkijatohtori Jyrki Tarpio Tampereen yliopistosta. Kyse on asuntojen myyntihinnasta. Koska rakentaminen on kallista, pyri- tään tiivistämään asuntojen kokoa, jotta myyntihintaa voidaan laskea, hän jatkaa. Ratkaiseva runkosyvyys Kyse on myös rakennusliikkeiden katteista. Kerrostaloissa hissit ja por- rashuoneet vievät paljon tilaa. Jyrki Tarpion mukaan nämä tilat ovat kal- liita, siksi rakennuttaja haluaa taloon mahdollisimman paljon asuntoja. Joskus halu saada mahdollisimman monta asuntoa yhteen taloon menee niin sanotusti överiksi. Silloin hae- taan liiallista tehokkuutta. Jos taloon survotaan liikaa asuntoja, asuntoihin voidaan rakentaa hankalia ratkaisuita. Asuntojen tilajärjestelyihin vaikut- taa kerrostalon runkosyvyys, eli vas- takkaisten julkisivujen keskinäinen etäisyys. Runkosyvyydellä on suora vaikutus asuntojen asuttavuuteen, huo- neiden muotoihin ja valoisuuteen. Rakennusliikkeet suosivat mieluus- ti paksurunkoisia taloja, koska ne ovat tuottoisampia. Ulkoseinät ovat raken- nuksen kallein osa. Toisinaan myös kaavan antaman rakennusoikeuden täysimääräinen käyttö on mahdollis- ta vain paksuilla runkosyvyyksillä. Paksurunkoisissa taloissa ei ole on- gelmallisia tilaratkaisuita, jos taloon rakennettavat asunnot ovat suuria. Sen sijaan pienissä asunnoissa paksurun- koisuus johtaa lähes poikkeuksetta pimeisiin, hankalasti kalustettaviin käytävämäisiin tiloihin. Paksurunkoisissa taloissa keski- runkoon jää niin sanottua ”perätilaa”. Nämä neliöt ovat kaukana ikkunoista ja on aina pohdinnan paikka rakennut- tajalle, mitä tilaan sijoitetaan. Yksi rat- kaisu on sijoittaa pienemmän asunnon keittiö tällaiseen tilaan kauemmaksi ikkunoista, Jyrki Tarpio selvittää. Haluavatko ihmiset pieniä asunto- ja? Jyrki Tarpion mukaan ihmiset ovat entistä tarkempia asuntoa ostaessaan. Tällä hetkellä pieniä asuntoja on runsaasti tyhjillään. Se voi kertoa siitä, etteivät pienet asunnot kiinnosta ihmi- siä. Kohtaavatko asuntojen tarjonta ja ihmisten toiveet? On tärkeä huomata, että ihmisten asu- mistoiveet ovat erilaisia ja toiveet muut- tuvat elämäntilanteiden mukaan. Siksi tarvitaan monipuolista asuntokantaa. Aalto-yliopiston tutkija Anne Tervo kiinnitti vuonna 2021 väitöskirjassaan huomiota asumistoiveiden ja tarjolla olevien asuntojen väliseen ristiriitaan. Uusissa kaksioissa tupakeittiö voi olla eteisen yhteydessä Uusissa pienasunnoissa usein eteinen, keittiö ja olohuone ovat usein samaa tilaa. Kuvituskuva: Pixabay 20 A sbestia esiintyy edelleen huo- mattavan monessa suomalai- sessa rakennuksessa. 72 pro- sentissa tutkituista kohteista havaittiin vähintään yksi asbestipitoi- nen materiaali. Kiinteistöjen elinkaari- palveluita tarjoavan Susteran teettämä tutkimus kattoi yhteensä 90 asbesti- ja haitta-ainetutkimusta eri vuosikym- menien rakennuksissa. Tutkimuksessa analysoitiin 1808 materiaalinäytettä. Näytteet kerättiin vuosien 2019–2024 aikana. Tutkitut rakennukset oli rakennettu eri vuosi- kymmenillä painottuen 1900-luvun jälkipuoliskolle. Tulokset vahvistavat, että asbes- tia esiintyy yhä laajasti rakennuksis- sa. Kartoituksen teettäminen on paras tapa ehkäistä altistumista ja varmis- taa turvallinen elinympäristö ja tur- vallinen rakenteiden purku, painottaa toinen tutkimuksen takana oleva si- säilma-asiantuntija Petri Nevalainen Susteralta. Asbestikuidut ovat hengitettynä erittäin vaarallisia, sillä ne voivat ai- heuttaa keuhkosyöpää, asbestoosia ja keuhkopussin sairauksia. Ongelma syntyy, jos asbestia sisältävät materi- aalit rikkoutuvat. Silloin asbestikuidut vapautuvat sisäilmaan. Ehjänä raken- teissa olevat asbestipitoiset materiaalit eivät vaikuta sisäilman laatuun. Joka neljännessä kohteessa ha- vaittiin rikkinäisiä asbestipitoisia ma- teriaaleja. Altistuminen oli vähäistä materiaalien sijainnin vuoksi, mutta löydökset vaativat korjaustoimenpiteitä. Erityisesti vanhojen talojen putkieris- teiden kuntoon kannattaa siis kiinnittää huomiota, Nevalainen kertoo. Asbestia havaittiin yhteensä 21 eri- laisessa materiaalissa. Eniten asbesti- havaintoja tehtiin vinyylilaatoituksissa, putkieristeissä ja kuitusementtilevyis- sä. Tutkimuksen mukaan krokidoliittia eli sinistä asbestia havaittiin kuudes- sa eri kohteessa. Lähes kaikki kroki- doliittihavainnot tehtiin 1960-luvun rakennuksissa ja useimmiten kuitu- sementtilevyissä. Sininen asbesti on asbestityypeistä vaarallisin. Krokidoliitin purulle on tiukemmat vaatimukset muun muassa purkuosastoinnin alipaineistuksen ja henkilösuojauksen suhteen. Kaikkiin ennen vuotta 1994 raken- nettuihin rakennuksiin on tehtävä lain mukaan asbestikartoitus ennen purku-, korjaus- tai kunnossapitotöihin ryh- tymistä. Asbestipurkutyön saa myös tehdä vain luvanvarainen yritys. Kar- toitusten ja oikeaoppisen purun teettä- minen on rakennuttajan vastuulla. n Asbestia yhä runsaasti suomalaisissa rakennuksissa Asbestia on käytetty menneinä vuosikymmeninä laajasti muun muassa putkieristeessä. Kuva: Sustera 21 Lämpöpumput auttavat ottamaan talteen teollisuuden hukkalämpöä L ämpöpumpputeknologian avulla voidaan saavuttaa merkittäviä energiansäästöjä ja päästövähennyksiä teollisuuden proses- seissa. Esimerkiksi tehtaassa, jossa kui- vausprosessi on toteutettu 10 megawatin polttoon perustuvalla tuotannolla, voidaan prosessin huk- kalämpöä ottaa talteen lämpöpumpuilla 6,5 me- gawatin edestä. Sähköä kuivausprosessin lämmön- tuotantoon käytetään tällöin vain 3,5 megawattia. Tällöin lämpöpumppujen ja hukkalämmön talteenoton avulla primäärienergian kulutus voi- daan vähentää 10 MW:sta 3,5 MW:iin, havainnol- listaa Calefan energia-asiantuntija Antti Porkka. Calefa tekee lämpöpumppuihin perustuvia ener- giaratkaisuita teollisuudelle, energian tuotanto- laitoksille sekä suurille kiinteistöille. Porkan mainitsemansa esimerkki ei ole ainoa havainnollistus onnistuneesta hukkalämmön hyö- dyntämisestä teollisuuden parissa. Esimerkiksi alumiiniprofiilien valmistus lukeutuu teollisuuden aloihin, joissa tyypillisesti kuluu runsaasti energiaa. Euroopan komissio on nostanut teollisuuden hukkalämmön hyödyntämisen yhdeksi keskei- sistä toimista energiatehokkuuden ja teollisuuden sähköistämisen edistämisessä. Energiatehokkuut- ta halutaan tukea esimerkiksi investointeja hel- pottamalla. Tehokkaampia laitteita European Heat Pump Association (EHPA) ra- portoi keväällä, että Euroopan komissio koros- taa teollisuuden hukkalämmön hyödyntämistä energiatehokkuuden ja teollisuuden sähköistämi- sen ytimessä. Tämän myötä erityisesti teollisen kokoluokan lämpöpumppujen rooli kasvaa en- tisestään osana teollisuuden vihreää siirtymää. Teollisuuden hukkalämpöpotentiaali ei ole ai- kaisemminkaan jäänyt Suomessa huomaamat- ta. Vuonna 2024 Motiva kokosi laajan joukon teollisuuden toimijoita keskustelemaan sähköis- tymisen ja teollisuuden hukkalämmön hyödyn- tämisen mahdollisuuksista. Yksi keskeisistä teemoista Sähköistämällä energiatehokkuutta teollisuudessa -yhteishank- keessa oli korkean lämpötilan lämpöpumppujen hyödynnettävyys ja kehittäminen: erityisesti kompressoritekniikka ja uudet kylmäaineet, jotka mahdollistavat yhä tehokkaampia laittei- ta, jopa höyryn tuottamiseen hukkalämmöstä. Motivan yhteishankkeen pohjalta julkaise- massa selvitysraportissa kerrotaan, että lämpö- pumpputeknologian avulla voidaan saavuttaa merkittäviä energiansäästöjä ja päästövähen- nyksiä teollisuuden prosesseissa. Esimerkiksi alumiiniprofiilien valmistus lu- keutuu teollisuuden aloihin, joissa tyypillises- ti kuluu runsaasti energiaa. Calefa ja Mäkelä Alun yhteistyö on osoittanut, että valimon tai anodisointilaitoksen hukkalämmön hyödyn- täminen on paitsi mahdollista, myös erittäin kannattavaa. Mäkelä Alun anodisointilaitoksen energia- uudistuksessa CO2-päästöt vähenivät 800 tonnil- la vuodessa, kertoo Antti Porkka toteutuksesta, johon kuuluu myös Calefan toteuttama lämpö- pumppulaitos. Samankaltaisia onnistuneita esimerkkejä löy- tyy myös esimerkiksi kemian- ja lääketeolli- suudesta. n Lämpöpumppuja AmbiHeat-lämpöpumppulaitoksen sisällä. 22 Nyt rikotaan ennätyksiä vuokrien laskuvauhdissa Runsaasti tyhjiä asuntoja vuokrat laskevat Vuokra-asuntomarkkinoilla nähdään nyt, miten kysynnän ja tarjonnan laki toimii. Asuntoja on runsaasti tyhjillään, ja nyt rikotaan ennätyksiä vuokrien laskuvauhdissa. Teksti: Eero Wihuri R unsaasti tyhjillään olevia vuokra-asun- toja, laskevia vuokria. Siinä kiteyte- tysti vuokra-asuntomarkkinoiden ti- lanne juuri nyt. Vuokrakehityksessä koettiin historiaa kesällä, kun Tilastokeskus julkaisi vuokratilastot vuoden 2025 toiselta neljännekseltä huhti–kesäkuulta. Kyseessä oli ensimmäinen kerta koko mittaush- istorian ajalta, kun pääkaupunkiseudun vuokrat laskivat. Historialliset käänteet vuokra-asunto- markkinoilla ovat jatkuneet myös loppukesän ja kuluneen syksyn aikana. Vuokra-asuntoa hakevilla on nyt runsaasti tarjontaa. Runsas tarjonta on painanut vuokratasoa alaspäin. Kuvituskuva: Pexels 23 Nyt rikotaan ennätyksiä vuokrien laskuvauhdissa Runsaasti tyhjiä asuntoja vuokrat laskevat Nyt rikotaan ennätyksiä vuokrien laskuvauh- dissa. Valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa on rakennettu erittäin runsaasti jo valmiiksi vai- keaan vuokramarkkinaan, mikä näkyy nyt poik- keuksellisen suurena vuokra-asuntotarjontana. Tarjonta on ollut jo neljän vuoden ajan erittäin runsasta, mikä painaa vuokria yhä vahvemmin alaspäin, havainnollistaa Suomen Vuokranan- tajien ekonomisti Eemeli Karlsson.  Vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa vuokrat nousivat eniten Rovaniemellä (+2,0 prosenttia), Vaasassa (+1,2 %) sekä Seinäjoella ja Mikkelis- sä (+1,1 %). Toisessa ääripäässä vuokrien lasku kiihtyy useassa kaupungissa. Suurimmat laskut nähtiin Vantaalla (-1,3 %), Porvoossa ja Hyvin- käällä (-1,1 %). Myös Keravalla (-0,9 %), Es- poo–Kauniaisissa (-0,6 %), Riihimäellä (-0,5 %), Helsingissä ja Järvenpäässä (-0,3 %) sekä Lap- peenrannassa (-0,2 %) vuokrat laskivat.  Aiemmin huonetyyppien välillä nähtiin sel- keitä eroja vuokrakehityksessä, mutta nyt erot ovat tasoittuneet. Pääkaupunkiseudulla vuok- rat laskivat kaikissa asuntotyypeissä tasaisesti -0,5 %. Muualla Suomessa yksiöiden ja kaksi- oiden vuokrat nousivat hieman enemmän (0,6 %) kuin kolmioiden (0,5 %). Aiemmin kehitys oli päinvastainen.  Yksiöiden vuokrat nousivat eniten pohjalais- maakunnissa: Kokkolassa (+1,8 %), Vaasassa ja Seinäjoella (+1,3 %). Kaksioissa suurin nou- su nähtiin Rovaniemellä (+2,2 %), ja sama kau- punki johti myös kolmioiden kehitystä (+2,1 %).  Rovaniemellä ja Vaasassa ei ole saatu asun- tohankkeita käyntiin ja nyt seuraukset alkavat näkyä. Molemmissa kaupungeissa on tällä het- kellä vetovoimaa, mutta asuinrakentaminen ei seuraa perässä. Tilanne on täysin päinvastainen kuin pääkaupunkiseudulla, näissä kaupungeissa vuokrat nousevat, koska tarjontaa ei ole. Tämä on huolestuttavaa, sillä kasvu törmää seinään, jos asuntoja ei ole tarjolla, Karlsson tiivistää.  ARA-vuokrat nousivat edelleen selvästi va- paarahoitteisia vuokria nopeammin. Suurimmat korotukset mitattiin Joensuussa (+6,0 %), Turussa (+4,9 %) ja Mikkelissä (+4,4 %). Pääkaupunki- seudulla ARA-vuokrat nousivat keskimäärin 3,7 %, kun muualla maassa nousu oli 3,0 prosenttia.  Valtion tukemaa tuotantoa on rakennettu valtavasti myös Turkuun, jossa vuokra-asuntojen tarjonta on jo muutenkin historiallisen runsasta. En poissulkisi mahdollisuutta, että Turku liittyy kaupunkien joukkoon, joissa vapaarahoitteiset vuokrat alkavat laskea, Karlsson huomioi. Samalla ARA-vuokrat nousevat noin viisi prosenttia. Kun rakennetaan lähes yksinomaan valtion tuotantotuella, myös segregaation riski kasvaa. Päättäjien olisi syytä olla tarkkana siinä, mihin rakennetaan ja millaisia alueita nyt luo- daan tuleviksi vuosikymmeniksi, hän varoittaa. Kysyntä ja tarjonta Eemeli Karlssonin mukaan vuokra-asuntomark- kinoilla nähdään nyt, mitä tapahtuu kysynnän ja tarjonnan lakien toimiessa. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä noin 11 000 tyhjää vuokra-asuntoa. Kos- ka tarjontaa on runsaasti, vuokrat ovat laskeneet. 2010-luvun alussa isoissa kaupungeissa käytiin kisaa asunnoista. Näytöillä saattoi olla kymmeniä ihmisiä. Nyt on hyvä, jos muutama ihminen tulee näytölle, Suomen Vuokranantajien ekonomisti Eemeli Karlsson havainnollistaa muutosta. 24 Suomen Vuokranantajien ensimmäinen baro- metri julkaistiin syksyllä 2020, ja siitä lähtien Tampere on hallinnut kehitysnäkymien kärki- paikkaa. Nyt viiden vuoden jälkeen kaupungin näkymissä nähtiin pieni notkahdus, joka pudot- ti sen sijalle kolme. Kärkeen nousi Rovaniemi, jonka kehitysnäkymät ovat vahvistuneet tasai- sesti viime barometreissä.  Kehitysnäkymien osalta vastaajien tulee arvi- oida kaupunkia seuraavan kahden vuoden osal- ta vuokrakehityksen, vuokralaisen löytymisen, väestönliikkeiden, elinkeinoelämän investointien ja työpaikkakehityksen näkökulmasta.  Lapin maakuntakeskus on kasvanut viime vuosina kaikilla avainluvuilla mitattuna. Samaan aikaan suurimmat kaupungit ovat kamppailleet vuokramarkkinoiden haasteiden kanssa, jotka eivät ole heti poistumassa. Tampereenkaan pu- dotus ei ole merkki sen pitkän aikavälin potenti- aalin heikentymisestä, mutta kyllä se heijastelee todennäköisesti seuraavan kahden vuoden tilan- netta, Karlsson kiteyttää.  Kärsivällisyyden tarve Asunnot on koettu pitkään hyviksi sijoituskoh- teiksi. Eemeli Karlssonin mukaan lähivuosina ei ole tulossa vuokra-asuntopulaa, siksi haa- veet asuntosijoittamisen pikavoitoista kannat- taa unohtaa. Asuntosijoittamisessa, kuten muussakin si- joittamisessa, tähtäin on hyvä asettaa pidem- mälle ajanjaksolle. Kärsivällisyyttä tarvitaan, koska markkinahintojen perässä juokseminen ei ole kestävää. Karlssonin mukaan asuntosijoittajan kannat- taa pohtia asukaslähtöisesti, miten oma asunto erottuu tarjonnasta. Vaikka julkinen mielikuva voi olla jotakin muuta, uusien asuntojen rakentaminen jatkuu. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on tällä het- kellä rakenteilla 4 500 vuokra-asuntoa. n Muutos reilun kymmenen vuoden takaiseen tilanteen on iso. 2010-luvun alussa elettiin kroo- nisen asuntopulan keskellä, samanikaisesti kor- kotaso oli käytännössä nollassa. Vuokrat nousivat ja asuntosijoittaminen nähtiin hyvänä vaurastu- misen keinona. 2010-luvun alussa isoissa kaupungeissa käy- tiin kisaa asunnoista. Näytöillä saattoi olla kym- meniä ihmisiä. Nyt on hyvä, jos muutama ihminen tulee näytölle, Karlsson havainnollistaa. Asuntosijoittajien ostoaikeet ovat kuitenkin pohjakosketuksen jälkeen selvässä nousussa. Suomen Vuokranantajien lokakuun alkupuolella julkaiseman Vuokranantaja-barometrin mukaan reilu 28 prosenttia vastaajista kertoo aikovansa ostaa sijoitusasunnon. Kyselyyn vastasi yli 2200 asuntosijoittajaa. Nyt pääsee ostamaan selkeästi paremmilla tuottovaateilla kuin muutama vuosi takaperin. Laskelmat kestävät enemmän riskiä, kun taas 2020-luvun alkupuolella ostetuissa asunnoissa ei juuri ollut riskivaraa. Samalla tuotto-odotuk- setkin ovat houkuttelevampia. Aika alkaa pitkäs- tä aikaa näyttämään varsin mielenkiintoiselta hypätä sijoitusasuntomarkkinalle ja uskonkin tämän näkyvän kasvaneissa ostoaikeissa, kom- mentoi Eemeli Karlsson.  Ostoaikeissa on kuitenkin suurta vaihtelua eri puolilla maata. Suurimmat ostohalukkuudet löy- tyvät Porista (57 prosenttia), kun taas Helsingissä vain 15 prosenttia vastaajista suunnittelee uusia sijoituksia. Myös muilla pääkaupunkiseudun alu- eilla ostoaikeet jäävät muuta maata alhaisemmiksi, Vantaalla 19 prosenttiin ja Espoossa 22 prosenttiin.  Ostoaikeiden painottuminen maakuntakes- kuksiin kertoo sijoittajien siirtymisestä vahvem- min kassavirtahakuisiksi. Pääkaupunkiseudulla kassavirtapositiivisten kohteiden löytäminen on vaikeampaa, tai pääomaa on sidottava selvästi enemmän. Samalla vuokralaisten löytyminen koetaan yhä haastavaksi, ja tilastoissa näkyy jopa selkeää vuokrien laskua, Karlsson jatkaa.  Pääkaupunkiseudulla selvästi pienemmät ostoaikeet kuin keskisuurissa kaupungeissa Syksy 2025 kohdalla tämä merkki tarkoittaa, että kaupungin ostoaikeet ovat nousseet keväästä. Vuokra-asuntojen ostoaikeissa on merkittäviä eroja eri kaupunkien välillä. Grafiikka: Suomen Vuokranantajat Pääkaupunkiseudulla selvästi pienemmät ostoaikeet kuin keskisuurissa kaupungeissa Syksy 2025 kohdalla tämä merkki tarkoittaa, että kaupungin ostoaikeet ovat nousseet keväästä. 25 Tutkimus: tyhjien sote-kiinteistöjen riskit tunnistamatta kunnissa M uunneltavien tilaratkaisujen asiantun- tija Adapteon teettämä kyselytutkimus osoittaa, että hyvinvointialuepäättä- jien ja kuntapäättäjien näkemykset kunnilta vuokrattujen sote-kiinteistöjen tulevai- suudesta eivät ole linjassa keskenään.Hyvinvointialueiden supistaessa palvelu- verkostoaan kunnille jää käsiin tyhjiä sote-kiin- teistöjä, joita on vaikea ottaa muuhun käyttöön. Osa kuntapäättäjistä vaikuttaa kuitenkin ole- van liian optimistisia vuokrasopimusten jat- kuvuudesta, sanoo Adapteon toimitusjohtaja Tuomas Vaalto. Adapteon kesällä 2025 teettämässä tutkimuk- sessa haastateltiin kunta- ja hyvinvointialuepäät- täjiä sote-kiinteistöihin liittyvistä suunnitelmista ja haasteista. 92 prosenttia tutkimukseen vastan- neista kertoi hyvinvointialueensa vuokranneen vähintään muutamia kunnan kiinteistöjä. Neljä viidestä vastaajasta kuitenkin arvioi oman hy- vinvointialueensa palveluverkoston supistuvan seuraavan vuoden aikana, ja viidennes arvioi sen supistuvan merkittävästi. Aluepäättäjistä yli 80 prosenttia ja kunta- päättäjistä vajaat 60 prosenttia piti kesän alussa todennäköisenä, että sote-kiinteistöjen vuok- rasopimuksia irtisanotaan seuraavien vuosien aikana. Kolmannes aluepäättäjistä kertoi, että asiasta oli jo tehty päätöksiä. Vuokrasopimus- ten päättäminen on haaste kuntien taloudelle. Sote-kiinteistöt, kuten terveysasemat ja so- siaalihuollon toimipisteet, on rakennettu tar- koitukseensa sopiviksi, eikä niitä ole helppo muuntaa muuhun käyttöön. Vaarana on, ettei kiinteistöille löydy uusia vuokralaisia tai ostajia, jolloin ne jäävät tyhjilleen kerryttämään huolto- ja ylläpitokuluja ja rasittamaan kunnan tasetta, toteaa Tuomas Vaalto. Se, että aluepäättäjiä pienempi osuus kunta- päättäjistä näkee vuokrasopimusten irtisanomi- sen todennäköisenä, viittaa siihen, että monessa kunnassa tätä riskiä ei tunnisteta, hän jatkaa. Heikko muunneltavuus Sote-kiinteistöjen heikko soveltuvuus tai muun- neltavuus muuhun käyttöön nähdään merkittä- vimpänä sote-kiinteistöihin liittyvänä haasteena kuntapäättäjien keskuudessa. Hyvinvointialuei- den päättäjät sen sijaan pitävät kiinteistöjen huo- noa kuntoa ja/tai sisäilmaongelmia suurempana ongelmana. Myös suuret vuokrakulut ja tilojen liian suu- ri koko suhteessa käyttöasteeseen huolettavat neljääkymmentä prosenttia hyvinvointialueiden päättäjistä. Hiukan yli puolet hyvinvointialue- ja kunta- päättäjistä uskoo sote-kiinteistöjen käyttöasteen pienenevän tulevaisuudessa, kun taas 30 pro- senttia arvioi käyttöasteen kasvavan. Ainoas- taan kasvukeskuksissa ja maakuntakeskuksissa kasvuun uskovat ovat enemmistössä, mutta niis- sä kiinteistöjen väärä sijainti tarpeeseen nähden nähdään usein ongelmana. Kaikkia näitä haasteitaväärää sijaintia, liian suurta kokoa tai heikkoja uudelleenkäyt- tömahdollisuuksiayhdistää perinteisen ra- kentamisen joustamattomuus. Rakennukset on suunniteltu pysymään samanlaisessa ja -laajuises- sa käytössä vuosikymmeniä. Maailma ja palvelu- tarpeet kuitenkin muuttuvat entistä nopeammin, ja julkisen rakentamisen on pystyttävä vastaa- maan tähän muutokseen. Muuntojoustavuus tu- lisi huomioida jatkossa jo suunnitteluvaiheessa, jotta näiltä haasteilta vältytään tulevaisuudessa, sanoo Vaalto. Tutkimuksen toteutti Prior Konsultointi Oy Adapteon toimeksiannosta touko–kesäkuussa 2025. Tutkimukseen vastasi 354 kunta- ja aluepäät- täjää, joista 237 oli alue- tai kunnanvaltuutettuja ja 117 johtavia viranhaltijoita. n Sote-kiinteistöt, kuten terveysasemat ja sosiaalihuollon toimipisteet, on rakennettu tarkoitukseensa sopiviksi, eikä niitä ole helppo muuntaa muuhun käyttöön, sanoo Adapteon toimitusjohtaja Tuomas Vaalto. 26Alalla vallitsee virheellisiä käsityksiä puurakentamisen kustannuksista ja riskeistä Miksi puurakentamisen suuri läpimurto ei ole toteutunut? Puurakentamisen on uumoiltu nousevan rakentamisen valtavirtaan useiden vuosien ajan. Näin ei ole kuitenkaan toistaiseksi käynyt. Kasvavan ympäristötietoisuuden ja tiukentuvien päästörajoitusten uskotaan vauhdittavan puurakentamisen yleistymistä. Teksti: Eero Wihuri Kuvat: VVR Wood Tampereen Vuoreksen kaupunginosaan rakennettiin kerrostalo puusta. V astoin toiveita, ajatuksia ja tavoittei- ta, puurakentamisen suurta läpimur- toa ei olla vielä koettu Suomessa. Eri hallitukset ovat 1990-luvun alkupuo- lelta lähtien yrittäneet erilaisilla kampanjoilla, hankkeilla ja ohjelmilla lisätä puurakentamisen suosiota. Vuosina 2016–2023 toimineen ympä- ristöministeriön puurakentamisen edistämisoh- jelmaa vetänyt Petri Heino totesikin julkisesti kevättalvella 2024 pettymyksensä vallitsevaan tilanteeseen. Suomessa on puurakentamista edistetty hy- vin pienin panostuksin. Hallitusohjelmassa on yleinen kirjauksia puurakentamisen edistämi- 27 sestä ilman konkretiaa, resurssointia ja ohjel- maa. Minun kokemukseni mukaan yhteiskunnan asettamaa puurakentamisen edistämisohjelmaa ja toimenpiteitä tarvitaan. Esimerkiksi rakenta- misen tuottavuuden parantamisessa esivalmis- tuksen kehittämisen kautta olisi paljon tehtävää, Heino ruoski Puussa on tulevaisuus -hankkeen artikkelissa. Heinon mukaan monien maiden hallitukset ovat omissa ohjelmissaan päätyneet siihen, että rakentamisessa tarvittavaa muutosta kohti vä- hähiilisyyttä tulee valtion vauhdittaa.Esimerkiksi Ranskassa hallitus ja teollisuus satsaavat yhteistoiminnassa kolme miljardia eu- roa investointitukina puurakentamisen edistämi- seen, muistutti Heino artikkelissa.Ranskassa halutaan lisätä lehtipuun käyt- töä rakentamisessa ja siihen tarvitaan sahateol- lisuuden modernisointia ja uusia investointeja. Hanke nähdään osana metsäbiotaloussektorin kehittämistä, mikä Suomessa on unohdettu lähes kokonaan. Puutuote- ja sahateollisuuden inves- toinneilla vaikutetaan myönteisesti alan kasvuun, vaihtotaseeseen ja huoltovarmuuteen, hän jatkoi. Virheellisiä käsityksiä Miksi puurakentamisen läpimurtoa ei olla koettu? Miksi puurunkoisten talojen osuus vuoden aika- na valmistuneista kerrostaloista on kuuden-seit- semän prosentin luokkaa? Suomen suurimman puukerrostalorakentaja VVR Woodin toimitusjoh- taja Tero Vesasen mukaan rakennusteollisuuden vahva betoniperinne ja vallitsevat ennakkoluulot.Alalla vallitsee virheellisiä käsityksiä puu- rakentamisen kustannuksista ja riskeistä, muis- tuttaa Vesanen. Hänen mukaansa kustannukset ovat suurin yksittäinen puurakentamista jarruttava tekijä. Betonista rakentaminen on ollut edullisem- paa. Mutta viimeisen kymmenen vuoden ai- kana puun hintakilpailukyky on merkittävästi kohentunut. Puun ja betonin väliseen hintaeroon vaikut- taa, miten rakennus suunnitellaan. Tämä johtuu siitä, että suunnittelussa piirretyt ensimmäiset viivat ovat ne kalleimmat viivat. Tämän vuok- si suunnitteluun kannattaa heti alussa osallis- taa teollinen toteuttaja ja osaava suunnittelija. Puurakentaminen mahdollistaa pitkälle viedyn esivalmistuksen ja tämä pitää huomioida sekä mahdollistaa suunnittelussa. Jos ensin tehdään hankesuunnitelma, ja vasta sitten ryhdytään pohtimaan rakennusmateriaalin valintaa betonin ja puun välillä, puu häviää ver- tailun kustannusten vuoksi. Jos puu sen sijaan va- litaan ensin rakennusmateriaaliksi ja vasta sitten suunnitellaan rakennus tarkemmin, hinta laskee koska suunnittelussa voidaan ottaa huomioon puun ominaisuudet. Oikein suunniteltuna ja te- hokkaasti toteutettuna puu on hinnaltaan kilpai- lukykyinen materiaali, Vesanen havainnollistaa. Ruotsissa rakennetaan puukerrostaloja, jotka ovat hinnaltaan noin 20 prosenttia vastaavanlai- sia betonikerrostaloja edullisempia. Lisäksi pitää muistaa rungon osuuden talon rakennuskustan- nuksista olevan 15 prosentin luokkaa. Ympäristö ja päästöt VVR Wood on Suomen suurin puukerrostalojen valmistaja, joka valmistaa käytännössä kaikki puukerrostalot Suomessa.  Vientiä on ollut Norjaan, Ruotsiin, Viroon ja Islantiin, mutta vienti on tällä hetkellä hiljais- ta, Tero Vesanen kertoo. Hän uskoo, että kasvava ympäristötietoisuus ja tiukentuvat päästörajoitukset vauhdittavat puu- rakentamisen yleistymistä. Puu on uusiutuva ja kevyt kotimainen ma- teriaali. Puurakentamisen keskeisiä etuja ovat sen ekologisuus, tehokas rakennuksen elinkaa- ren aikainen hiilensidonta ja matalat päästöt. Puun käyttö alentaa rakentamisen hiilijalan- jälkeä, kun tarkastellaan puun koko elinkaar- ta  materiaalin valmistuksesta rakentamiseen, käyttöön ja kierrätykseen. Rakentamisen ilmas- topäästöjä tarkastellaan rakentamisen aikaisina päästöinä ja rakennuksen elinkaaren päästöinä. Rakentamisen aikaiset päästöt ovat puusta ra- kennetulla talolla 40 prosenttia pienemmät kuin betonista rakennetulla. Kiinteistön elinkaaren aikaiset ilmastopäästöt laskevat sitä mukaa, kun menemme hiilettömiin energian tuotantomuotoihin. Nyt koko rakennuk- sen päästöistä elinkaaren aikaiset päästöt ovat noin 50 prosenttia. Ne laskevat 25 prosenttiin, Vaikka puun käytön ilmastohyödyt ovat kiistattomia, VVR Woodin toimitusjohtaja Tero Vesasen mukaan Suomen rakennusmääräykset ovat edelleen löyhempiä kuin monissa muissa EU-maissa.      28 kun hiilettömät energian tuotantomuodot ovat korvanneet vanhat tuotantomuodot. Kyse on isosta asiasta, sillä rakentaminen ku- luttaa Euroopassa enemmän raaka-aineita kuin mikään muu teollisuuden ala, ja valtaosa tästä kulutuksesta perustuu uusiutumattomiin luon- nonvaroihin. Painon mukaan mitattuna rakenta- misen osuus uusiutumattomien luonnonvarojen kulutuksesta on jopa 50 prosenttia. Lisäksi raken- nettu ympäristö aiheuttaa kolmanneksen maa- ilman kasvihuonepäästöistä sekä kuluttaa noin 40 prosenttia primäärienergiasta. Betonin valmistuksessa sideaineena käytet- tävän sementin tuotanto esimerkiksi aiheuttaa arvioiden mukaan viisi-kahdeksan prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä. Kansallisesti ongelma on melko pieni, mutta vaikka Suomen kahden sementtitehtaan osuus maamme hiilidiok- sidipäästöistä onkin melko vähäinen, noin 1,6 prosenttia, globaalisti sementin valmistus tuot- taa enemmän ilmastopäästöjä kuin lentoliikenne. EU-maiden on tarkoitus vähentää hiilidioksi- dipäästöjään 80 prosentilla vuoteen 2050 men- nessä. Tämän ilmastotavoitteen saavuttaminen edellyttää, että vähennämme uusiutumatto- mien luonnonvarojen käyttöä rakentamisessa ja korvaamme niitä kestävän kehityksen mu- kaisilla materiaaleilla, kuten esimerkiksi puul- la. Puutuote­ teollisuudessa on laskettu, että jos kaikki Euroopassa rakennettavat uudet asunnot tehtäisiin betonin sijaan puusta, luonnonvarojen kulutus vähenisi jopa 70 prosenttia. Samalla ra- kennusmateriaalien valmistuksen ja rakentamisen aikainen energiankulutus vähenisi 40 prosenttia ja päästöt pienenisivät 60 prosentilla. Ympäristöministeriön mukaan puurakentami- sen lisääntyminen ei pienennä Suomen hiilinie- luja, vaikka puumateriaalin saaminen edellyttää metsän kaatamista. VTT:n mukaan Suomen ra- kennettuun ympäristöön on sitoutunut 84 mil- joonaa tonnia hiilidioksidia. Se vastaa hiilen määrää, jonka metsät sitovat reilun kahden vuo- den kasvun aikana. Edellytyksenä hiilivaraston syntymiselle on, että biopohjainen materiaali on peräisin kestä- västi hoidetusta metsästä eikä sen korjuulla ole pysyvästi heikennetty ekosysteemin hiilinielua. Hiilivarasto säilyy ainakin niin kauan kuin bio- pohjainen materiaali on käytössä rakennuksessa, todetaan ympäristöministeriön verkkosivuilla. Vaikka puun käytön ilmastohyödyt ovat kiis- tattomia, Tero Vesasen mukaan Suomen raken- nusmääräykset ovat edelleen löyhempiä kuin monissa muissa EU-maissa.       Puurakentamisen keskeisiä etuja ovat sen ekologisuus, tehokas rakennuksen elinkaaren aikainen hiilensidonta ja matalat päästöt. Puun käyttö alentaa rakentamisen hiilijalanjälkeä, kun tarkastellaan puun koko elinkaarta materiaalin valmistuksesta rakentamiseen, käyttöön ja kierrätykseen. Kuvassa puusta Lahteen rakennettu kerrostalo. 29Esimerkiksi Tanskassa ja Ranskassa on otet- tu käyttöön tiukempia hiilijalanjälkirajoituksia, mikä on lisännyt puurakentamisen osuutta mer- kittävästi. Suomi vie puutavaraa maihin, joissa ympäristövaatimukset ovat meitä tiukemmat. Tämä on ristiriita, jonka korjaaminen vaatisi poliittista tahtoa. Vääriä mielikuvia Puurakentamisen yleistymistä voivat jarruttaa myös väärät mielikuvat. Puu saatetaan esimer- kiksi kokea turvattomaksi mahdollisissa tulipa- loissa. Todellisuudessa puukerrostalot täyttävät ja jopa ylittävät kaikki paloturvallisuuden kriteerit. Puukerrostalojen rakenteille asetetaan esi- merkiksi sama 60 minuutin palonkestovaatimus kuin betonikerrostaloillekin. Rakennuksen run- komateriaalilla ei henkilöturvallisuuden kannal- ta muutenkaan ole tulipalossa juuri merkitystä, vaarallisimpia ovat irtaimiston palaessa synty- vät myrkylliset savukaasut. Puukerrostalot on varustettu automaattisella sammutusjärjestel- mällä, joka sammuttaa palon ja nostaa näin hen- kilöturvallisuutta merkittävästi . Puu hiiltyy palaessaan, tällöin pintaan syn- tyvä hiilikerros toimii eristeenä. Tämä hidastaa puun sisäosien lämpenemistä ja suojaa hiiliker- roksen alla olevaa puuta palorasitukselta niin hyvin, että tuuman syvyydessä hiiltymärajan alla puun lämpötila on reilusti alle veden kie- humispisteen. Siksi hiilikerroksen suojaaman massiivisen puurakenteen lujuusominaisuudet pysyvät tulipalossa ennallaan ja puu säilyttää kantokykynsä. Puu siis palaa, mutta se on silti paloturvallinen materiaali, sillä sen kuorman- kestävyys ja sortuminen voidaan ennakoida ta- saisen hiiltymisen ansiosta, ja tämän perusteella rakenteille voidaan laskea riittävät palonkestä- vyysvaatimuksien mukaiset rakennepaksuudet. Kuntien rooli Tero Vesanen toivoo kuntien roolien kasvua. Hänen mukaansa kuntien tulisi suosia puura- kentamista omissa hankkeissaan.Kuntasektori voisi edistää puurakentamis- ta suosimalla puuta kouluissa, päiväkodeissa ja palvelutaloissa. Näinhän toimitaan monissa Eu- roopan maissa kuten Ranskassa ja Itävallassa. Päätös suosia puuta kouluissa, päiväkodeissa ja palvelutaloissa ei ainoastaan tue ilmastotavoit- teita, vaan myös lisää kotimaisen teollisuuden kilpailukykyä ja luo uusia työpaikkoja. Vesasen mukaan puurakentamisen laajamittai- nen läpimurto edellyttää tiukempaa regulaatio- ta, asennemuutosta rakennusalalla ja yhtenäistä toimintamallia, joka vähentää epävarmuutta ja kustannusriskejä.On tärkeää, että materiaali ei ole sidottu tiettyyn puurakentamisen ratkaisuun. Viime kädessä kyse on kulttuurisesta muu- toksesta.Jos suomalainen rakennusteollisuus uskaltaa tehdä kulttuurisen loikan pois betonikeskeisyy- destä, puurakentaminen voi nousta merkittäväk- si ratkaisuksi ilmastonmuutoksen torjunnassa ja kestävän kasvun rakentamisessa. n Espoon Keilaniemeen rakennetaan toimitilarakennusta, jonka rungon keskeinen materiaali on puu. Rakennuksen runko koostuu liimapuupilareista, betoni-clt-liittolaatasta ja teräspalkeista. Julkisivun alumiinirunkoon kiinnitetään puuverhous. Rakennus valmistuu ensi vuonna. 30 Valo tarjoaa ominaisuuksia, joita radioon perustuvalla tiedonsiirrolla ei ole Oulun yliopiston tutkijoiden visioissa valo tekee paljon muutakin kuin valaisee. Valo tarjoaa uudenlaisen tavan siirtää tietoa turvallisesti ja tehokkaasti sekä kerätä käyttöenergiaa älykkäille laitteille.  E lämme urbaaneissa elinym- päristöissä, joissa valaistus on läsnä ympäri vuorokau- den. Valaisemme kotimme, toimistomme, sairaalamme ja tuotan- tolaitoksemme, jotta arkemme rullaa. Mitä jos kaikkea tätä näkyvää valoa voisi hyödyntää tilojen valaisemisen li- säksi myös informaation siirtämiseen ja laitteiden virranlähteenä? Näitä va- lon tarjoamia mahdollisuuksia tutki- taan Oulun yliopistossa osana 6G-tut- kimuksen professorin Marcos Katzin johtamaa Soperiot-hanketta.   Valo tarjoaa ominaisuuksia, joita radioon perustuvalla tiedonsiirrolla ei ole. Valo on nopea ja tietoturvallinen keino siirtää tietoa, eikä se häiritse ra- diosignaaleilla toimivia laitteita. Yksi hyödyllisistä ominaisuuksista liittyy energiatehokkuuteen, kun valaistuk- seen jo käytetty energia hyödynnetään myös viestien välittämiseen. Näkyvällä valolla tapahtuvan vies- timisen, eli valoviestinnän, kehittä- misen taustalla on kestävä kehitys. Tutkimme, miten jo olemassa olevaa infrastruktuuria, valaistusta, voisi käyt- tää uusilla tavoilla, Marcos Katz kertoo. Värähtelevä ledi Nykyiset mobiiliverkot perustuvat ra- dioteknologiaan. Valoviestinnässä tie- to siirtyy radioaaltojen sijaan näkyvän valon avulla. Kotioloissa tiedon siirto valolla voisi tarkoittaa sitä, että langattoman Wi-Fi- verkon sijaan meillä on käytössä Li- Fi, langaton valodata. Tiedonsiirtoon tarvitaan ledivalaisin, esimerkiksi työ- pöytää valaiseva lamppu. Valaisin toi- mii Wi-Fi-reitittimen tapaan välittäen siirrettävän informaation vastaanotta- vaan laitteeseen. Professori Marcos Katz havainnol- listaa tiedon siirtämistä vertaamalla sitä morsetukseen. Ledilamppu säädetään värähte- lemään ja vastaanotin tulkitsee tätä värähtelyä. Kun valo on päällä, vas- taanotin lukee viestiksi ykkösen ja va- lon ollessa pois päältä nollan. Tietokoneessa tai älypuhelimessa on vastaanotin, joka tulkitsee vastaanote- tun koodin. Valon räpsyminen on niin nopeaa, että ihmissilmä ei sitä havait- Oulun yliopisto: Tulevaisuuden ledilamppu sekä valaisee että siirtää tietoa Demoasetelma näkyvällä valolla tapahtuvaan tietoliikenteeseen. Kuva: Amila Perera /Oulun yliopisto 31 varoja ja harvinaisia metalleja. Katz tutkimusryhmineen selvittää, miten IoT-laitteen tarvitsemia osia voisi tuot- taa vähemmän materiaalia vaativalla tulostustekniikalla. Visiossamme koko IoT-laite on painettu. Lopputuloksena on pankki- korttia pienempi tulostettu tarra, jonka voi kiinnittää helposti hoitamaan omaa tehtäväänsä esineiden internetissä. Tällainen tarramainen laite voisi esimerkiksi mitata toimiston seinässä sisäilman kosteutta tai lämpötilaa ja lähettää tiedon eteenpäin ohjaamaan ilmanvaihtoa. Arkisessa esimerkissä kaupan hyllyllä olevassa maitopurkissa voisi olla printattu tarra, joka näyttää muuttuvia hintatietoja ja kotona osta- jan jääkaapissa kehottaa palauttamaan takaisin vedettävän tuotteen kauppaan. Tulostettuja IoT-laitteita on hank- keessa kehitetty myös sairaalaym- päristöihin. Niiden avulla voidaan reaaliaikaisesti seurata sairaalan lait- teiden ja henkilökunnan sijaintia tai potilaiden vointia. Potilaaseen kiinnitetty sensori voi hälyttää paikalle hoitajan, jos potilas on kaatunut tai hänen lämpötilansa on noussut vaarallisen korkealle. Tulostettavissa IoT-laitteissa kitey- tyvät Katzin mukaan valon hyödylli- set ominaisuudet. Laitteet voisivat hyödyntää tiedon siirrossa sekä radiota että valoa, jolloin niiden käyttäminen olisi turvallista myös radioaalloille herkissä tiloissa. Lisäksi ne keräisivät käyttöenergian- sa tilojen valaistuksesta. n Valo vaatii myös esteettömän ku- lun vastaanottimeen toimiakseen te- hokkaasti. Jos esimerkiksi ihmisen sormi peittää valon vastaanottimen älypu- helimessa, tiedonkulku heikkenee tai katkeaa kokonaan. Tällöin täytyy siir- tyä käyttämään radioaaltoja. Säästää luonnonvaroja Valolla on tiedonsiirron lisäksi tutki- joiden suunnitelmissa toinenkin uusi käyttötarkoitus, joka liittyy SUPE- RIOT-hankkeen pyrkimykseen kohti kestävämpää esineiden internetiä eli IoT:tä (Internet of Things). Tulevai- suuden älykkäissä kaupungeissa on käytössä yhä enemmän laitteita, jotka keräävät itsenäisesti tietoa ympäristös- tä ja välittävät sitä eteenpäin. Marcos Katzin tutkimusryhmä ke- hittää näistä sensoreista ympäristöys- tävällisempiä. Tässäkin apuun tulee valo.  Päämääränä on, että laitteet ot- tavat toimintaansa tarvittavan energi- an akkujen tai paristojen sijaan tilaa valaisevista ledilampuista aurinkoken- non avulla. Tällä säästetään valtava määrä kertakäyttöisiä paristoja. Ympäristöä havainnoiva IoT-laite kuluttaa niin vä- hän energiaa, että sen virransaanti on- nistuu tilojen valaistusta hyödyntäen. Kestävyyttä tavoitellaan myös hyö- dyntämällä painettua elektroniikkaa. Nykyinen esimerkiksi matkapuhe- linten sisältämä teknologia sisältää osia, jotka kuluttavat paljon luonnon- se. Etätyöläisen näkymässä työvalo pysyy tasaisena ja päivän ohjelmassa oleva webinaari alkaa pyöriä läppä- rin näytöllä. Valon avulla voi siirtää viestejä myös toiseen suuntaan. Tähän hyödynnetään näkymätöntä valoa, kuten infrapunava- loa. Esimerkiksi sähköposti työkave- rille voisi kulkea eteenpäin sen avulla. Olisi häiritsevää, jos puhelimes- ta tai tietokoneesta loistaisi näkyvä valkoinen valo. Näkymätön infrapu- navalo välittää viestin huomaamatta, Katz kertoo. Valo välittää Marcos Katzin tiimi kaavailee valo- viestinnälle käyttökohteita ympäristöi- hin, joissa on käytössä radiosignaaleille herkkiä laitteita. Tällaisia ympäristöjä ovat sairaalat, tehtaat tai vaikkapa len- tokoneet. Sairaaloissa matkapuhelinten käyttö on tietyillä alueilla kiellettyä, sillä niiden radiosignaalit voivat häi- ritä herkkiä laitteita. Samasta syystä lentokoneessa puhelin tulee asettaa lentotilaan. Valon kanssa samanlaista ongel- maa ei ole. Tutkimuksemme tavoit- teena on, että tulevaisuudessa laitteet voisivat joustavasti vaihtaa valon ja radion välillä ympäristön vaatimusten mukaan, Katz kertoo. Yksi valon eduista verrattuna ny- kyiseen tiedonsiirtoon on sen tieto- turvallisuus. Vastaanottaakseen valon avulla siirrettävää dataa, on käyttäjän oltava fyysisesti samassa tilassa valon- lähteen kanssa. Jos tietoa siirtävä valonlähde on suljetussa huoneessa, ei sen ulkopuo- lelta pääse valoa pitkin liikkuvaan si- sältöön käsiksi, Katz sanoo. Valo ei Katzin mukaan tule kor- vaamaan radioaaltoihin perustuvaa teknologiaa vaan täydentää sitä. Va- lolla on monia etuja, mutta myös omat puutteensa. Tiedonsiirtoon tarvittavaa valaistusta ei ole joka paikassa. Esimer- kiksi metsäretkellä katuvaloja ei ole, joten somepäivitykset puolukkamet- sästä vaativat jatkossakin radioaaltoja. Näkyvällä valolla tapahtuvan viestimisen, eli valoviestinnän, kehittämisen taustalla on kestävä kehitys. Tutkimme, miten jo olemassa olevaa infrastruktuuria, valaistusta, voisi käyttää uusilla tavoilla, Marcos Katz kertoo. Kuva: Mikko Törmänen/ Oulun yliopisto 32 Painovoimaisessa ja koneellisessa poistoilmanvaihdossa oleellista on riittävä korvausilman johtaminen huoneistoon Tunkkaisuus kertoo huonosta ilmanvaihdosta Huono ilmanvaihto ilmenee usein sisätilojen tunkkaisuutena. Myös naapurihuoneistojen hajut tunkevat sisälle. Teksti: Juhani Karvonen I lmanvaihtokoneilla on omat elinkaarensa, ja jossain vaiheessa vanha ilmanvaihtokone tai huippuimuri on uusittava. Usein toimi­ mattomaan tai puutteelliseen ilmanvaihtoon havahtuu vain osa taloyhtiön asukkaista. Monis­ sa tapauksissa ilmanvaihdon puutteet huomataan parhaiten juuri, kun asunto on hankittu. Tunk­ kaiseen tai muuten heikkolaatuiseen sisäilmaan nimittäin tottuu yllättävän nopeasti.  Taloyhtiöt tarvitsevat ilmanvaihtoremonttia, kun ilmanvaihtojärjestelmät ikääntyvät, energia­ tehokkuusvaatimukset tiukentuvat tai sisäilma­ ongelmat alkavat haitata asukkaiden hyvinvointia. Vanhentunut ilmanvaihtojärjestelmä ei toimi te­ hokkaasti, mikä näkyy kohonneina energiakus­ tannuksina ja huonona sisäilman laatuna.Ilmanvaihtojärjestelmiä on käytännössä kolme. Suomessa on painovoimaisia ilmanvaih­ toja, koneellinen poistoilmanvaihto ja koneel­ linen tulopoistoilmanvaihto. Painovoimainen ilmanvaihto ei ole välttämättä huono sinänsä, jos se toimii kuten sen pitäisi. Painovoimaisen ilmanvaihdon tehokkuus riippuu myös säätilas­ ta, sanoo talotekniikkajohtaja Jesse Jokinen Catevasta. Yritys huoltaa ilmanvaihtokoneita ja järjestelmiä, modernisoi ilmanvaihtokoneita tekee ilmanvaihtotöihin liittyviä rakenteellisia muutostöitä. Cateva on osa PHM Groupia, joka muodostuu paikallisista kiinteistöpalvelualan yrityksistä. Tulopoistoilmanvaihto on mekaaninen jär­ jestelmä, joka sekä puhaltaa raikasta ilmaa että Vedon tunne kertoo siitä, että ilman nimenomaan vaihtuu. Kuvituskuva: Pexels 33 Painovoimaisessa ja koneellisessa poistoilmanvaihdossa oleellista on riittävä korvausilman johtaminen huoneistoon Tunkkaisuus kertoo huonosta ilmanvaihdosta poistaa likaista ilmaa rakennuksesta puhaltimien avulla. Järjestelmän keskeinen etu on energia­ tehokkuus, sillä se hyödyntää poistoilman lämpöä tuloilman esilämmitykseen lämmöntalteenoton avulla, mikä säästää lämmitysenergiaa ja paran­ taa asumismukavuutta. Koneellinen poistoilmanvaihto on järjestelmä, jossa ilmaa poistetaan rakennuksesta mekaani­ sesti puhaltimien avulla, useimmiten katolla ole­ valla huippuimurilla tai kanavapuhaltimella. Se on yleinen vanhemmissa rakennuksissa, joissa ilmanvaihto toimii, vaikka sääolosuhteet olisi­ vat heikot. Se toisaalta myös kuluttaa energiaa, koska lämmöntalteenottoa ei ole ja poistoilma hukkaa lämpöenergiaa. Järjestelmä vaatii riittä­ västi korvausilmaventtiilejä, jotta sisäilma pysyy puhtaana eikä korvausilma pääse imeytymään rakenteiden kautta epäpuhtauksia. Hormistojen avartaminen Ilmanvaihtojärjestelmästä toiseen ei juurikaan vaihdeta eikä koko järjestelmän vaihdossa ole mielekkyyttä.Ilmanvaihtojärjestelmiä vaihdetaan hyvin harvoin, koska vaihto järjestelmästä toiseen on kallis ja lisäksi se todennäköisesti edel­ lyttäisi rakenteellisia muutoksia kiinteistössä. Jos esimerkiksi koneellinen poistoilmanvaihto korvattaisiin tulopoistoilmanvaihdolla, pitäisi hormistot käytännössä uusia ja avartaa, Jesse Jokinen selvittää. Joskus painovoimainen ilmanvaihto on mah­ dollista muuttaa koneelliseksi poistoilman­ vaihdoksi, mikä kannattaa taloyhtiön tehdä linjasaneerauksen yhteydessä. Muutoksessa hor­ mit on joko sukitettava tai pinnoitettava, niihin on tehtävä aukkoja. Linjasaneerauksessa hormit on joka tapauksessa aukaistava, joten niiden uu­ siminen koneellista poistoilmanvaihtoa varten on järkevää. Näitä tehdään kuitenkin hyvin har­ voin, koska taloyhtiölle se on aika kallis ratkaisu saavutettuihin etuihin nähden, sanoo Jokinen. Painovoimaisessa ja koneellisessa poisto­ ilmanvaihdossa oleellista on riittävä korvaus­ ilman johtaminen huoneistoon.Tunkkaisuus ja muualta leviävät hajut ker­ tovat, ettei raitista ilmaa virtaa sisätiloihin riittävästi, mikä viittaa siihen, etteivät raitis­ ilmaventtiilit ole riittävästi auki. Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että asukkaat ovat tukkineet raitisilma- tai poistoilmaventtiileitä, koska ovat kokeneet vetoa. Joskus venttiilit on jopa tapetoi­ tu umpeen, Jokinen selvittää. Vedon tunne syntyy siitä, että ulkoa tuleva kylmä ilma laskeutuu alas lattian tasolle, koska ulkoilman ja sisäilman painesuhde on erilainen. Kun yksi asukas tukkii venttiilinsä, vaikuttaa se koko järjestelmään ja sitä kautta kaikkien mui­ denkin huoneistojen ilmanvaihtoon. Vaikutukset kertautuvat ja koko ilmanvaihto menee sekaisin. Koneellisessa poistoilmanvaihdossa on joko yksi tai useampi poistoilmakone hoitamassa kiinteistön ilmanvaihtoa. Huollettu järjestelmä toimii Huollettu ilmanvaihtojärjestelmä toimii ener­ giatehokkaasti. Ilmanvaihtokoneet väistämättä vikaantuvat ajan saatossa.Puhaltimiin ilmaantuu yleensä ennen pit­ kää laakerivikaa, minkä havaitsee jo aistinva­ raisesti. Puhallin pitää sellaista ääntä, ettei sitä voi olla huomaamatta. Huippuimurin kunto eiTunkkaisuus ja muualta leviävät hajut kertovat, ettei raitista ilmaa virtaa sisätiloihin riittävästi, mikä viittaa siihen, etteivät raitisilmaventtiilit ole riittävästi auki. Talotekniikkajohtaja Jesse Jokisen mukaan huoneilman tunkkaisuudessa on monesti kyse riittämättömästä korvausilmasta. Vedon tunne kertoo siitä, että ilman nimenomaan vaihtuu. Kuvituskuva: Pexels 34 puhaltimet uusia uudempaan tekniikkaan. Laskel­ mista selviää takaisinmaksuaika. Jos puhallin me­ nee rikki tai esimerkiksi huippuimuri vanhenee ja rikkoontuu, voi vaihtaa uudempaan tekniikkaan. Vetoisuus harmittaa usein Jesse Jokinen saa usein vastata kysymyksiin ve­ don tunteesta. Vedon tunnetta kuitenkin tulee, koska tuolloin ilma nimenomaan vaihtuu.Se on nimenomaan tunne, johon ihmiset reagoivat hyvin eri tavoin. Joitakin veto todel­ la kiusaa, toiset eivät sitä edes huomaa. Vedolle voi tehdä loppujen lopuksi aika vähän. Raitisil­ maventtiileitä voi joissakin tapauksissa lisätä ja ainakin varmistaa, että ne ovat puhtaat.Uusissa ikkunoissa on karmeissa korvaus­ ilmaventtiilejä, jolloin ilma hieman lämpenee lasien välissä ennen kuin se ehtii sisälle saakka. Raitisilmaventtiileiden määrää voi lisätä, jos ra­ kenteet antavat myöten. Ikkunaremontin yhteydessä Jokisen mukaan voisi olla hyvä idea käydä raitisilmaventtiilit lä­ vitse. Vedontunne voi olla ratkaistavissa myös huonejärjestystä muuttamalla tai katsomalla ken­ ties huonosti sijoitetulle venttiilille uusia paikka.Hinta riippuu esimerkiksi järjestelmästä ja koneiden määrästä. Hinta on laskettava aina ta­ pauskohtaisesti. n ole aina iästä kiinni. Vastaan tulee todella van­ hoja huippuimureita, jotka pelittävät edelleen hyvin. Ilmanvaihdon kanavisto on nuohottava ja puhdistettava pölystä, Jesse Jokinen sanoo. Myös päätelaitteet on pidettävä puhtaina pö­ lystä. Tulopoistoilmanvaihdossa on huolehdittava suodattimien vaihdoista, mitä ei tarvitse koneel­ lisessa poistoilmanvaihdossa tehdä. Suodattimet eivät saisi liikaa pölyyntyä koska ilmanvaihdon teho heikkenee.Ilmanvaihtojärjestelmään tulisi vaihtaa suodattimet kaksi–neljä kertaa vuodessa ja huippuimuri tarkastaa ja huoltaa vuosittain. Huip­ puimurin ääni paljastaa vikaantuneisuuden, mikä on helppo huomata muiden huoltotoimenpiteiden yhteydessä, Jokinen toteaa.